B.B. King syntyi vuonna 1925 Mississippi Deltassa, bluesin sydänalueella. Hänen musiikillinen uransa alkoi radioasemilla ja klubeilla, joissa hän oppi yhdistämään tunteellisen lauluäänensä ja sielukkaan kitaransoittonsa. Hänen soitossaan korostui erityisesti vibraton ja venytysten käyttö, mikä teki hänen soundistaan välittömästi tunnistettavan. Kingin rakas kitara, Lucille, kulki hänen mukanaan läpi uran, ja hän onnistui luomaan ainutlaatuisen soiton, jossa jokainen nuotti tuntui kertovan tarinan. Hänen alkuvuosiensa vaikutteet, kuten T-Bone Walker, auttoivat häntä kehittämään bluesin tunnetta täynnä olevan soittotyylin.
B.B. Kingin ura nousi suureen suosioon 1950-luvulla, kun hän julkaisi hittejä, kuten Three O’Clock Blues ja Every Day I Have the Blues. Hän ei ollut pelkästään teknisesti taitava, vaan myös syvästi ilmaisuvoimainen kitaristi. Hänen ehkä tunnetuin kappaleensa, The Thrill Is Gone, on yksi bluesin ikonisimmista teoksista, ja sen sielukas tulkinta teki siitä ajattoman klassikon. King uudisti bluesia tuomalla siihen uusia harmonioita ja sävyjä, jotka vaikuttivat voimakkaasti rock- ja jazzmusiikkiin. Hänen kykynsä yhdistää voimakas tunnetila ja tekninen taituruus teki hänestä yhden kaikkien aikojen arvostetuimmista kitaristeista.
B.B. Kingin vaikutus ulottui bluesin ulkopuolelle. Hänen soittonsa inspiroi lukuisia kitaristeja eri genreissä, kuten Eric Claptonia, Jimi Hendrixiä ja Carlos Santanaa. King toi bluesin suuren yleisön tietoisuuteen ja rikkoi musiikillisia rajoja esiintymällä eri tyylien muusikoiden kanssa. Hän soitti muun muassa U2-yhtyeen kanssa kappaleella When Love Comes to Town, mikä toi hänelle uutta sukupolvea tavoittavan kuulijakunnan. Hänen lämmin persoonallisuutensa ja halunsa jakaa tietämystään tekivät hänestä arvostetun mentorin monille kitaristeille.
B.B. King jatkoi esiintymistä lähes kuolemaansa saakka vuonna 2015, ja hänen perintönsä elää vahvasti musiikkimaailmassa. Hänen sielukas soittonsa, ainutlaatuinen soundinsa ja bluesin uudistaminen tekivät hänestä kiistatta yhden kaikkien aikojen suurimmista kitaristeista. Hän ei vain soittanut bluesia – hän eli ja hengitti sitä. Hänen musiikillinen perintönsä on kuultavissa lukemattomien nykymuusikoiden soitossa, ja hänen työnsä bluesin parissa varmisti, että tämä musiikkityyli ei koskaan katoa.